Road to Liberec (part 1)

19.02.2009 00:15

Pojat matkaavat kohti MM-kisoja. Älkää kysykö miten (venäläisten kyydillä), vaan miksi (no nii-i!!)?!

Käväistiin poikain kanssa tekemässä pikkureissu Italian puolella ja hiihdettiin rinttikisa siellä (Matu oli kipeä eikä osallistunu). Alhaalta tultiin ylös ja itellä sattu yllättävän hyvä päivä siihen nähden että jalat oli puuta koko reissun ajan. Piti vaan kammeta ittensä käyntiin ja tuli uran paras sija, 9., ja tosi tyytyväinen täytyy olla. Ei tullu edes hengitysteihin kramppeja!

Autossa istuminen tuli tutuksi parin päivän aikana, ensin Münchenistä kisoihin ja kisoista sitten leirille Ramsauhun. 20 km ennen majapaikkaa päästiin autontyöntöpuuhiinkin ku meidän Ducatoon ei ollu saatu kettinkejä renkaisiin ja kovassa lumipyryssä loppui autosta veto. Tuli tehtyä hyvä lihaskuntotreeni vähä vaille puolen yön.

 

Hieno oli vetää ekat treenit näissä maisemissa talvella ku paikka oli tuttu monilta syksyn leireiltä. Pääsi vähä fiilistelemään Mika Kristianin voittoladuilla ja kelitkin oli ihan kohtuulliset. Heti toisena päivänä Matun tauti taisi iskeä muhunkin ja Kallekin on valitellut tässä huono fiilinkiä ja vähä kipeetä oloa. Tässä ollaan nyt yritetty kevyesti vaan edetä ja taistella tautia vastaan ja toivottavasti kääntyy voiton puolelle. Sovittiin reissun aluksi että joka kirosanasta tulee 20 senttiä sakkoa yhteiseen kassaan, mutta kun valmentaja lähti pois valvomasta niin ollaan kyllä kirottu tautia ja koko reissua vaikka kuinka paljon eikä kyllä makseta penniäkään ku järjestivät meidät ryökäle vielä itänaapurin kyytiin pois täältä istumaan autossa seittemän tuntia lisää!

 

Kisaan Liberecissä on kuitenkin aikaa ja siellä kaikki mahdollisuudet vielä olemassa. Täytyy vaan ajatella positiivisesti ja ottaa meidän suomenruottalaisesta mallia!

 

t. Mardu