Rintterit Ramsaussa

14.09.2009 21:30

Päivä 1.
Matka oli sujunut jopa kivuttoman reippaasti perille ja into ladulle oli kova. Jesse se ei vaan ollut taaskaan huolehtinut tavaroistaan, vaan oli jättänyt ne Helsinki-Vantaalle johonkin hihnoille. Onneksi Münchenin päästä ystävällisesti tarjottiin ”over-night-kit”, jolla piti pärjätä seuraavaan päivään. Jostain syystä sukkahousuista, terveyssiteestä ja naisten alushousuista ei kuitenkaan ollut iloa jäätikölle lähdettäessä. Rinttereistä toiseksi suurin onneksi lainasi kiltisti omistaan ja päästiin koko porukalla ladulle.

Iltapäivällä pistettiin roppa koville distanssijätkien seurassa. Pertsan rullalenkki lähti liikkeelle alhaalta laaksosta tasaisen kovalla hyppytassulla eikä vauhti tainnut juuri hiljentyä nousujen alkaessa. Porukka harveni tasaisen varmasti ja puolentoista tunnin hiihdon jälkeen viimeisen irtioton tehnyt Lalleri varmisti sen, ettei muut enää seuraa. Tulipahan aloitettua leiri kunnolla.

Päivä 2.
Aamulla hiihdettiin normilenkkiä sen kummemmin riehumatta mutta iltapäivällä pistettiin sitten testot jylläämään. Rintterit nimittäin täräyttivät porukalla punttisalille tekemään kontrastivoimaa. Testo haisi, huutoa kuului, riehumista tapahtui ja painot olivat suurimmaksi osaksi katossa. Matu vei päivän vahvimman tittelin nimiinsä, eikä päivän viimeisten hauberiliikkeiden teko ilman paitaa peilin edessä yhtään laskeneet miehen itseluottamusta.

Päivä 3.
Jäätikölle siivuttamaan pitkää ja harrasta. Välissä tehtiin myös lähtöjä ja maaliintuloja tunteella ja asenteella. Valitettavasti yhtä ja samaa miestä taas koeteltiin ja Matu reväytti lonkankoukistajansa. Kallelle piti tietenkin ottaa heti puhelu, ettei hän enää ole ainoa, joka saa paikat rikki nopeutensa ansiosta ;)
Iltapäivän lepo kulutettiin golfkentällä. Taso ei ollut aivan viime vuoteen verrattavissa mutta jyvät erottuivat silti akanoista – viimeistään uusintareijällä, jossa Lassen sipuli petti ratkaisun hetkellä.

Päivä 4.
Aamulla taas normaalia hiihtoa, tällä kertaa tosin sitä kuuluisaa pikkukovaa. Kelit eivät ole olleet kummoiset ja reebeli on sen kyllä pehmeässä ja hitaassa lumessa huomannut.
Iltapäivällä ohjelmassa oli viimeisen päälle ahdistamista. Rinttereistä Mardu lähti distanssimiesten kiusaksi pursuitreeniin ja Jesse ottamaan Lassesta mittaa rinttitassureenissä. Martilla happi loppui ja pieretti. Apuva.
Jesse puolestaan pisti rinttisauvat jöijaamaan  koko ruhollaan ja Lasse tuli ainakin vielä hieman perässä. Ehkä Lasse tuli sen takia perässä maaliin, että Jessen yläilmoista lentävä laatta ei osuisi naamaan.
Yöllä Jesse heräsi vessasta kuuluvaan meteliin, kun Martti tyhjensi oraaliteitse energiavarastonsa pönttöön.  Aktista aiheutuneet verot maksettiin seuraavan päivän harjoituksissa.

Päivä 5.
Mitään mainitsemisen arvoista ei tapahtunut. PAITSI, lentiksessä rintterit vahvistuksineen kyykyttivät distanssijätkiä.

Päivä 6.
Lepopäivä. NOT. Aamulla pikkumatolle hakemaan spekuleerattavaa ja iltapäivällä golfia kaatosateessa. Tulostaso laski ja vitutuskäyrä nousi. Lopussa Lasse teki leirin komeimman golfsuorituksen: jäätävä avaus metrin päähän lipusta ja putti sisään. Sipuli siis kesti ja pirkko syntyi.
Golfin ja mattojen ohessa seuraamme liittyivät jo tutuiksi tulleet Alfred, Kirwa ja Yego.

Päivä 7.
Aamu valkeni sateisena ja ylhäällä lumisena. Yön aikana oli satanut 30cm uutta lunta ja sadankilon keijukainen Jesse hiihti kasaan kaikki 25min ja lähti sutena vittuun, niin kuin eräällä huoltomiehistämme on tapana sanoa. Kovemmat jätkät Matun johdolla (Matu oli vihdoin päästetty takaisin tositoimiin) hiihtivät kasaan kaksi tuntia ja kehtasivat vielä valehdella luovuttaneille, että paras baana koko leirillä. Pojat eivät välttämättä ottaneet fyysistä etumatkaa harjoituksellaan mutta henkinen niskalenkki oli sitäkin vahvempi.
Iltapäivällä vuorossa oli leirin toinen virallisesti kova harjoitus (epävirallisesti niitä on tehty enemmänkin). Martti jatkoi distanssimiesten härnäämistä tällä kertaa Planain elämää jyrkemmässä nousussa. Ennätyksiä ei nähty reitille ilmeistyneiden rakennustöiden vuoksi mutta ahtaalle pääsyä se ei silti estänyt.
Rinttimiesten kiusaksi oli vaihdossa otettu Musti ja kyllähän tuokin härnäämisen osasi. Rinttikisa neljällä lähdöllä,15min palautuksilla radalla, joka käytännössä vain nousi. Sattuihan se. Saatanasti. Jessen hyvä syyskunto riitti tuomaan selvähkön voiton jokaisesta erästä eikä distanssimiehet näin ollen pääse hyppimään tälläkään kertaa silmille.
Seitsemäntenä päivänä kohdattiin myös suru-uutisia, kun Alfred poistui tuonpuoleiseen levollisen näköisenä ja läheisten läsnä ollessa. Onneksi Suomessa oltiin luettu rintterit.fi sivuja ja Alfredin jättämää suurta aukkoa saapui paikkaamaan Seppo. Talon uusi tulokas pääsi heti maistamaan rinttereiden vieraanvaraisuutta, kunnes hänetkin jouduttiin uhkaavan käytöksen vuoksi lopettamaan.

Päivä 8. Eli huominen.
Luvassa pikkukovaa jäätiköllä. JA PALJON! Iltapäivällä sitten pikkukovaa rullilla. JA PALJON! Ja lopuksi Jirkas training, pikkukovaa JA PALJON! Leirin reenit päätetään perinteisiin Paholaisenhyppyihin. Hapon kanssa pitää nimittäin olla kaveri!

 

-Rintterit